Kansallinen Narridiili. Osa 2.

 

 

gasplop09oi

Mainostoimisto Globb Very International Helsingin avokonttorissa leijui paperin ja kahvin väkevä flow. Crea oli tuonut toimistolle uuden innovaationsa joka kuulema räjäyttäisi markkinat Suomessa: tuorejauhettu vanha puinen kahvimylly mutteripannun kautta. 100% ekologinen tuote, koska siihen aikaan kun kahvimyllyjä duunattiin, ei ollut tehometsiä, kemiallista lannoitusta jne. Ja vielä se uusiokäyttö idea. Ja kuitu oli hyväksi elimistölle, huomautti pirteä Mirkku, firman Health and Sustainability osaston pomo ja ainoa työntekijä. ”Tää mahonkinen on huikee!” komppasi AD ja räpsytteli selfieitä. ”saa mun parran ihan tsiigaa pronssilta!”

Toimiston ovi kävi ja tilan täytti Tina Turnerin ”We don’t need another Hero”, itse TJ oli saapunut luurit päässä ja veti täysillä karaoke bravuuriansa pudistellen lunta palttoostaan. ”Kulit kasaan! Nyt on iskällä naperoille namia!”. Jengi sähköstyi ja alkoi peitellyn laiskasti valua konttorin keskelle raivatun nyrkkeilykehän ympärille, joku nojaili köysiin, joku istui baarijakkaroilla sen reunalla. Tää oli kuulema uusinta uutta isossa maailmassa ja Japanissa käyttivät Sumo rinkiä. TJ paukautti metrin kokoista kongia ja astui kehän keskelle, jengi nuuhkaisi köysiä (toimiston bondaava rituaali) ja keskittyi.

”No niin mai fellou tiimmeits. Nyt on isoa. Nyt saatiin sellanen keissi että biittaa Kalevalan. Tää on isompi ku Talvisota saatana. Tää on…”

”Sori mut hei mikä talvisota? Eix se ollu Talvivaara tai joku?” kysyi Mirkku, sillä oli tuo attention kaipuu välillä suurempi, oli kuulema joskus lukenu jonkun ”Mainetalous” vihkosen joka kai enemmänkin kertoi kuinka tehdä narsismilla rahaa kuin olla varteenotettava talousteoria.

”Mirkku, ei nyt.” TJ piti luovan tauon ja kaivoi paperin povitaskustaan ja nosti sen ilmaan ”Tässä on seitsemän numeroinen luku. Eikä ne ole ruplia.”

Kahvikuppi pompahteli pienen tovin kehän matolla. ”Sanoiks sää seittä…” mupelsi Crea ”…män. Sanoin.” jatkoi TJ. ”Mä en perkele oo juossu turhaan sen yhden endorfiininarkin perässä niissä Teräsmieskisoissa. Me saatiin se diili”.

”Mitää, se Suomen 100-vuotisjuhlahankehankkeen Kansallinen ja Kansainvälinen ’New Narrative and Superiority of Greater Finland’ projekti?!” huusi talouspäällikkö Summanen ja repi fledaansa.

”Diil vit it” virnisti TJ ja kaivoi ylisuuret aurinkolasit jostain päähänsä.

Jengi repesi vauhkoksi ja Crea napautti puhelimellaan firman äänentoistosta soimaan Cheekin Sokka irti…

72 tuntia myöhemmin.

”Soitas vielä monelta se AD pääsee, me ei voida alottaa ilman sitä…” TJ piti lumella täytettyä Tax Free muovikassia päänsä päällä ja vuolasi peltiämpäriä syljellä kehän toisessa kulmassa.

”Summanen päivitti feispuukkiin kuvan äsken, se on Matti Nykäsen kaa tsekkaamassa yhtä pirun kovaa naaras tiimiä Kanadassa. Yks on kuulema suomensukuinen.” sihteeriharjoittelija Camilla päivitti tilannetta. ”Ja Aadee pääsee Suomen aikaa kello kakstoist, Tallinnan poliisi vie sen suoraan kopterille.”

”…hoodee saatana. Ja laita sille Summaselle viesti että se on NARRATIIVI. Ja että jos ei oo iltakoneessa matkalla Helsinkiin, voi saman tien laittaa kansalaishakemuksen sinne vetämään” TJ huokaisi ja huurua laskeutui sankoon.

”Mä oon sanonu siitä sokka irti biisistä ennenkin enkä kehtais nytkään…” aloitti Mirkku

”Pliis…” Crea makasi kehän matolla märkä pyyhe naamalla ja piti sormiaan budhamaisesti yhdessä ”Me on tää ennenkin hiffattu toimivaksi metodiksi. Me laitetaan alkuun kaamee kaato, se silleen tyhjenee luova kuona ja vapauttaa muistitilaa uudelle. Tää prosessi on vaan vaikee hallita fyysisesti ja helppo sun on sanoo kun et usko kemialliseen inkarnaatioon…”

”Siis en dokaa”

”Nii mut sä et ookaan luoval osastol, sä oot tän toimiston viherpesuosasto.”

”Nyt hei molemmat, shat tö fak ap. Must tuntuu et mä saan pysymään yhden doktor pepperin sisällä, voisiks Camilla rakas hakee mulle yhden ja jäitä…” TJ roikkui nurkkaköysissä ja yritti varovasti hyräillä ”…vii tsat niiddyy nou au weiii houmm..”

4 tuntia, 6 pizzalaatikkoa, yksi luomuyrttismoothie ja kolme liuskaa ADHD lääkitystä myöhemmin.

”Emmää muista, sä ite sanoit et otettii tästä taxi ja lähettii Stokikseen mut se olikin Tallinna, Summanen oli törmänny Nykäseen ja ne lähti Kanadaan polttaa jointit ku ne kuuli että se on siellä nykysi laillista ja toi kuva musta ja Puolalaisesta transvestiitista on muuten fotoshoppi, anna yks adderaali vielä, onks kukaan nähny mun puhelinta…”

”No niin, eiköhän aloitella tässä…” TJ piti vielä lumisäkkiä niskassaan.

”…mut mä en päässy koneeseen ku olin kopeloinu muka tullimiestä ja huutanu allah snackbar, ei pidä kutia tuo, nyt jauhat bullshittii Crea… ai video, sulla? siitä? En oo minä siinä, tai jos oon niin en oo, mulla on respa siihe flouhun…”

”Nyt AD se turpa kiinni, työnnä sinne Mirkku pizzaa tai jotain. Ja kaikille tiedoksi, Wot häppens in Tallins, steis in Tallins. Nyt ei jäädä tuleen makaamaan. Isänmaa kutsuu meitä ja seiska numeroinen voitonpäivä!” TJ kumautti nyrkillä pöytää ja jatkoi ”Jos olette hiffanneet, tai siis muistatte mitä siellä aulabaarissa teille alustin, niin Valtio on tilannut meiltä huikean duunin, meidän pitää brändätä Suomi uusiksi. Tai saada se näyttämään siltä. Ensi vuonna on Suomen 100-vuotisjuhlat ja siihen nyt hallitus satsaa miljoonia. Meille tulee siivu. Tai kaks. Tää eijoo mikään huoltsikka kampanja…”

”Sori, mul on täs yks kysymys, jos sopii…” Crea viittasi ”…et onks tää samanlainen diili ku se Stupp-Oilin bändiradikaalityöryhmädiili, mehän se tehtiin jos muistatte, et siis fyrkat tulee joka tapauksessa ja deadline on sama ku julkaisupäivä?”

”Ei. Ne on oppinut viime kerrasta ja siitä EM-kisojen työmaanosturi-aikamatkustus fiaskosta. Ne haluu nähdä matskuu puol vuotta ennen. Kuulema joku avoimuus ja kilpailutushässäkkä valtion hallinnossa.”

”Mutta sä sanoit et meil on diili, saadaanks me fyffet vaikka mitä huttua tulis?”

”Saadaan jos huttu menee tilaajalle läpi. Ja tilaaja on se sama endorfiininakki teryleeneissä…”

Jengi röhähti nauramaan.

”Sitä paitsi jos shaisse haisee, se haisee Ministeriltä. Me laitetaan uus firma duunaa tätä. tai siis mehän se duunataan mutta otetaan povarista alihankkija jonka nimi palaa, ei meidän. Ja Sopimuksessa on selvästi että tilaajan hyväksyttyä tämän, se ottaa vastuun sisällöstä.”

”Siis tää eijoo kilpailutettu? Vaikka pitäis?”

”No siis on, mä tein tarjouksen ja ne otti meidät. Elinkeinoministeriö ymmärsi että ei me voida tehdä valmista ja myydä sitä avoimella kilpailulla koska sillon kaikki tietää meidän jutun. Ja varastaa sen. Tai niin mä sanoin. Tai sanoin että meillä on niin rautaine tiimi et me tehdään mitä vaan ja parasta tulee. Ja paras eijoo halpaa. Ja kyllähän tää hallitus sen hiffaa.”

”No mitä sä lupasit niille?” Jengi alkoi jo myhäillä pikkuhiljaa…

”Koko pitkän elokuvan, sata tuntia juutuub matskuu, kirjan, pinssejä ja uuden logon tai kaks, pari teevee kamppista, radioon jotain ja konsertin jossa kaikki isot artistit, Teemu Selänteen, Joulupukin kokoomuksen pikkujouluihin ja blogin. Sit vielä pari tuhatta twitter tiliä kehumaan ministeriä.”

Jengi räjähti nauramaan.

”Sä siis käytit meidän vanhaa tarjouspohjaa… taas! Vittu Teejii, sä oot aika kunkku!”

”No eikai kukaan hyvää tarjouspohjaa hukkaan heitä. Sitä paitsi laitoin mä siihen uuden elegantin fontin, Ostrich Nu Van Hoydenin. Ja käytiin lounaalla. Lontoossa. Ette arvaa miten Brittiläinen postileima ja käsin nuoltu postimerkki saa hakemukseen rispektiä…”

Nauru ei loppunut. Ei edes siihen kun kun narri tiimi Summanen-Nykänen ja outo Tatjana pasahti sisään väkevässä alastuloasennossa.

”Otettiin rivaattikone perkele, oltiinkin Islannissa… ja tässä o se Saara jola o timmit tissit ja Suammalaine sukujuuri. Ja mikä löytö! Tää mimmi on kuulkaas istenäidyyn kannalta merkittävää haarraa… sanopa nyt dievutski passalsta se nimi… ”

”Ville Kusinen. Otto-Vilje Kusinen, minu issoissoissa.”

”Noniin perkele, vai ei taloushalinto tee luovaa työtä hä!?” rehaisi Summanen ja lämäytti uutta naikkosta kannikoille. ”Nää ei kato somesihise jos vähä kohasee, siitäki yksinkertasempia käyttää tuotannoissa… vai mitä Masa!”

”Sokka irti, jee mun lemppari!” Nykänen painoi play ja taas mentiin. Metodilla. Mirkku sai taas kolme vapaapäivää, sille oli ihan sama. Pääasia että talous veti.

Osa Suomen Juhlavuoden 2016 Kansallisia Narreja ja Narratiiveja teoksesta radiolle kuunnelmaksi käsikirjoittanut Ristus Sentään, esittänyt Radioteatteri pääosissa Marty Swampsola, Ulla…

Eiku omaa fiktusta. Taas. Sori siitä. 😛

 

 

 

Mainokset
Kansallinen Narridiili. Osa 2.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s